Heippa taas, rakkaat lukijat ja pelikumppanit! Tässä teille jälleen yksi postaus tavallistakin suorempaan sydämeni syövereistä, tällä kertaa täynnä sekä jännittäviä pelikokemuksia että myös poikkeuksellisen intiimejä henkilökohtaisia paljastuksia, eli luvassa on kutkuttavaa ja ajatuksia herättävää tavaraa. 

Olette ehkä jo tottuneet kuulemaan minulta viimeisimmistä voitoista ja monenkirjavista seikkailuista nettipelaamisen maailmassa, mutta tänään luvassa on jotain aivan muuta. Nyt on nimittäin aika paljastaa jotain itsestäni, mikä on vaikuttanut merkittävästi sekä omaan pelitapaani että elämääni laajemminkin.

Viimeisimmät pelikuulumiset

Aloitetaan kuitenkin kevyesti. Viime viikot olen testaillut uusia pelejä – slottien vilkkuvat valot ja pöytäpelien strategiset siirrot ovat taas kerran todistaneet, miksi tämä harrastus on niin kiehtova. Välillä tuntuu, että pelien pyörteissä aika katoaa kuin tuhka tuuleen ja arkihuolet saavat kyytiä. 

Tällä viikolla olen enimmäkseen pyöritellyt slotteja ja nauttinut kevyestä viihdepelaamisesta, jonka parissa aika on kulunut rattoisasti ja voittojakin on kolahtanut omaan laariin kivasti. Tämän vastikään henkiin heränneen rakkaan harrastuksen myötä mieleen on herännyt myös muistoja, jotka ovat saaneet minut pohtimaan sitä, miten ylipäätään päädyin tähän pisteeseen.

Tiukka helluntailainen kasvatus jätti jälkensä

Nyt tulee se suuri paljastus: kasvoin tiukassa helluntailaisessa perheessä. Ja kuten monet teistä tietävät, helluntailaisuudessa on monia näkemyksiä, jotka poikkeavat valtavirrasta. Yksi tällainen oli käsitys kaikkien tuntemasta ja täysin harmittomasta asiasta, eli joogasta – se oli kotona ehdoton ei-ei ja seurakunnassakin siitä puhuttiin saatanaan johtavana pahuutena.

Joogan lisäksi kaikkea muutakin itämaista hengellisyyttä kohtaan oltiin äärimmäisen kriittisiä ja touhua pidettiin yksiselitteisesti vasemman käden polun hommana. Eipä uhkapelejäkään toisaalta suuressa arvossa pidetty, kuten odottaa saattaa. Ja tässä kohtaa astuu esiin se mainostettu paljastukseen liittyvä traumatisoiva muisto…

Olin muistaakseni noin viisivuotias ihmistaimi, kun eräänä aamuna televisiosta tuli perinteinen männävuosilta tuttu jumppaohjelma. Innostuin matkimaan ohjelman vetäjää, venyttelin ja tein muita asiaankuuluvia jumppaliikkeitä, kunnes äitini näki minut ja pani touhuni merkille. Hän oli aivan poikkeuksellisen järkyttynyt ja tolaltaan, sillä sekä kotona että seurakunnassa oli opetettu, että jooga oli saatanasta ja että joogan harrastaminen toimii eräänlaisena porttina, jonka kautta pahat henget pääsevät taloon. 

Pahuudella ja demoneilla peloteltiin muutenkin ahkerasti, joten pelkäsin irrationaalisesti hieman kaikkea. Toki mukaan mahtui myös loogisia pelkoja jotka ovat tuttuja jokaisen lapsuudesta, eli pelkäsin myös pimeää ja pimeyden verhossa liikkuvia pahoja henkiä sekä tietenkin myös itse sielunvihollista joka vaani hämärässä. 

Tiukka uskonnollinen kuri teki siis tehtävänsä ja äitin kanssa tapahtunut välikohtaus jätti minuun jälkensä, samoin kuin kaikki muukin pelottelu jota minuun lapsena kohdistettiin. Pitkälle aikuisikään asti pelkäsin pimeää ja kaikkea, mikä edes muistutti joogaa. Kieltäydyn myös venyttelystä koululiikunnassa, jonka seurauksena minulta revähti viidenellä luokalla telinevoimistelun yhteydessä takareisi ja perse, eli asialla oli monessakin mielessä kauaskantoiset seuraukset.

Kasvun kipuja ja pelimaailman valoa

Tuo kokemus jätti jälkensä. Se, mikä monelle on rentoutumiskeino, oli minulle pitkään merkki pahuudesta ja pimeydestä. Mutta tässä kohtaa internetin pelimaailma astelee mukaan kuvaan. Ironista kyllä, nettikasinot ja pelit, jotka monissa yhteisöissä nähdään paheellisina, tulivat minulle keinoiksi ylittää vanhat pelot. Kun aloin pelata, opin ottamaan riskejä ja kohtaamaan pelkoni – niin virtuaalisessa maailmassa kuin todellisuudessakin.

Jokaisen klikkauksen, jokaisen pyöräytyksen ja jokaisen panoksen takana on tarina. Vaikka se vähän juustoiselta kuulostaakin, nin minun tarinani on tässä: peliharrastukseni on osa laajempaa matkaa, jossa olen oppinut kohtaamaan pelkoni ja ylittämään lapsuuden traumat. Vaikka kasvoin tiukan uskonnollisessa ja vanhoillisessa ympäristössä, jossa monet asiat olivat tabuja, olen löytänyt oman tieni ja rauhan – osittain kiitos nettikasinoiden.

Nyt tiedätte taas vähän enemmän minusta – pelihullusta bloggarista, jonka tausta on sanalla sanoen hieman erikoinen. Toivottavasti tämä avoimuus tuo lisäsyvyyttä sille, miten ymmärrätte minun ja monien muiden pelikokemuksia. Pelit eivät ole kaikille vain pelkkää ajanvietettä, ne ovat myös keinoja käsitellä menneisyyttä ja rakentaa tulevaisuutta.

Ensi kertaan, pitäkää hauskaa ja pelatkaa vastuullisesti! Ja muistakaa, vaikka elämä heittää eteen vaikka ja mitä kummallista, jokaisella on aina mahdollisuus valita oma reaktionsa. Tästä seikkailusta selvisin, ja niin selviätte tekin – oli kyse sitten peleistä tai elämän isommista haasteista.